View article

Uusliberalistinen talousajattelu on hallinnut yhteiskuntapolitiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua viime vuosikymmenien aikana niin Suomessa kuin kansainvälisesti (esim. Harvey 2007). Uusliberalismi korostaa vapaan markkinatalouden merkitystä, säätelyn purkamista ja taloudellisten tekijöiden asettamista keskeisiksi laadun ja toiminnan perusteiksi ja mittariksi olipa sitten kyse koulutuksesta, hallinnosta, hoivasta tai terveydenhoidosta (esim. Wrede et al. 2008, 17; Yliaska 2014). Uusliberalistisen ohjauksen seuraukset ovat laajalti näkyvissä nyky-yhteiskunnassamme: ajassamme arvostetaan tehokkuutta, tuottavuutta ja kustannustehokkuutta. Erilaisin mittauksin, laskelmin, laadunvarmistuksen ja kehittämisen keinoin pyritään tuottamaan huippuunsa viritettyjä virtaviivaisia ja tehokkaita järjestelmiä, instituutioita ja organisaatioita, jotka ovat mahdollisimman tuottavia. Tätä uusliberalistisesta ajattelusta ammentavaa yhteiskuntamallia ja–järjestystä voi kutsua tehostamistaloudeksi.