View article

Karjalasta vuonna 1944 evakuoitujen kuolleisuus oli muita suomalaisia suurempaa vielä vuosikymmeniä evakoksi joutumisen jälkeen. Evakuoitujen kokonaiskuolleisuus oli 3% suurempi, erityisesti iskeemiseen sydäntautiin kuoleminen oli 11% yleisempää kuin muussa väestössä. Tutkimuksessa tarkasteltiin 245 075 suomalaisen kuolleisuutta vuosina 1971–2010. Tutkimuspopulaatio oli muodostettu vuoden 1950 väestölaskennan 10%: n satunnaisotoksesta. Evakuoituja otokseen kuuluneista oli 20 277 (8, 4%). Keskimäärin 26, 8 vuoden seurannan kuluessa havaittiin 159 100 kuolemaa. Kokonaiskuolleisuutta ja syykohtaista kuolleisuutta tutkittiin Poissonin regressiomallilla, jossa otettiin huomioon selittävinä tekijöinä henkilön evakkous, ikä, sukupuoli, äidinkieli, sosioekonominen asema vuonna 1939 ja lääni, jossa hän asui 1950. Evakoksi joutumisen havaittiin olevan yhteydessä suurempaan kokonaiskuolleisuuteen. Syykohtaisissa kuolleisuuksissa havaittiin evakkojen suurempi kuolleisuus iskeemiseen sydäntautiin. Toisaalta itsemurhakuolleisuus oli evakkoväestössä pienempi (TAULUKKO).

Tutkimusta voidaan tarkastella luonnollisena kokeena, jossa alueen koko väestö on valikoimatta siirretty uuteen ympäristöön toisen maail mansodan jälkeen. Koejärjestelyistä vastasivat pääasiassa sodan voittaneiden valtioiden johtajat. Suomen lisäksi muun muassa Puola ja Saksa joutuivat vastaavien järjestelyjen kohteeksi. Saksalaisia siirrettiin 13–16 miljoonaa henkeä ja puolalaisia noin 1, 6 miljoonaa. Tulosten perusteella valikoimattoman väestönsiirron vaikutus kuolleisuuteen liittyy suurentuneeseen sydäntautiriskiin, jonka todennäköinen selitys …